reppumatkani oli uskomattoman häikäisevän ihana. minä ihastuin italialaiseen poikaankin Firenzessä. hän oli tätä kaikkea: syvällinen, filosofinen, tilannetajuinen, karismaattinen, HYVÄNNÄKÖINEN, trendikäs, egoistinen, etsivä, seikkailunhaluinen, "pilke silmäkulmassa", kunnianhimoinen, perfektionisti, neuroottinen....... siis KAIKKEA SITÄ mitä minä ikinä voisin miehestä haluta. romanssimme kesti neljättä päivää, otimme riskin, ja elimme hetkessä. romanssi on kuitenkin romanssi -hän tulee olemaan elämässäni vain ajatuksissani.

minä rakastan valoa niin paljon. voiko valoa rakastaa näin paljon kuin minä? en siedä suomen pimeää talvea, se tekee minut surumietteiseksi ja alavireiseksi. en kestä nyt ajatusta marraskuisesta pimeydestä. marraskuuta ei saa tulla.

nyt on kuitenkin kesä, ja minä olen hyvin hyvin onnellinen. syyksi riittää jo se, että on paljon valoa. ovatkohan ihmiset jossain kaliforniassa onnellisempia kuin täällä pimeämmissä maissa?